Kauneusihanteesta ja ennen-kuvani

Useimmat meistä tietää tismalleen, millainen kroppa viehättää omaa silmää ja millaiseen suuntaan haluaisi itseään kehittää. Vaikka fitnessbuumi onkin kovimmillaan ja useimmat tähtää lihaksikkaaseen kroppaan, mun kauneusihanne on pysynyt melko hoikkana.

Lihakset saa näkyä jonkin verran mutta ei liikaa. Mun mielestä treenatut käsivarret ja hyvä, pyöreä takapuoli on ehkä ihailtavimmat piirteet ulkonäössä ja ne jutut joihin kiinnitän omassakin edistyksessäni huomiota. Onneksi treenaaminen alkaa yleensä näkymään mulla ensimmäisenä käsivarsissa, joissa edistys näkyy omaan silmään jo muutamassa viikossa. Oon myös jo nyt suhteellisen tyytyväinen vatsaani, vaikka parannusta haen sillekin alueelle.

Olen viime aikoina päässyt selluliitista jonkin verran eroon putsatun dieetin ja hektisen seisomatyön takia. Lisäksi pyöräilen töihin ja takaisin, päälle kauppareissut sun muut niin pyräilen suunnilleen 140 km viikossa. Olen vasta viime viikkojen aikana alkanut tekemään voimatreeniä aktiivisesti, joten sitä muotoa odottelen edelleen.

Ei edes hävetä myöntää, että kuntosalilla käyminen ei yleisen tavan mukaisesti kiinnosta mua tippaakaan. Ymmärrän, että jotkut ihmiset nauttii siitä, mutta mulle kuntosali on paikka, jonne pitää maksaa sisäänpääsymaksu että pääsee siirtelemään raskaita esineitä. En ole koskaan edes syventynyt pahemmin kuntosalitreenaamiseen, mun mielestä kuntosalit on vaan aina vaikuttaneet tosi ankeilta paikoilta joissa on kova sosiaalinen paine. Nautin oman kehon painolla treenaamisesta, tanssimiseta ja joogasta. Mun mielestä tanssijoilla ja joogaajilla on myös kauneimmat kropat. Lisäks musta tuntuu että niillä on joku maaginen ylempi ymmärrys kehon toiminnasta? Eikä se joustavuuskaan olisi pahaksi.

Olen enimmäkseen siis harrastanut voimatreeniä oman kehon painolla, pyöräilyä, juoksua, tanssia ja joogaa. Nämä ovat myös asioita, joista nautin eniten. Monet ihmiset tuntuvat ajattelevan, etteivät voi laihtua tai kasvattaa lihasta ilman kuntosalilla ravaamista, mutta itse en usko tähän ja toivon, että pystyn vielä iskemään todisteeksi jälkeen -kuvia, joissa jännitän uskomattoman timmiä käsivarttani niin, että hauis näkyy hah. Tässä kuva muutaman päivän takaa, jossa käsivarteni ei ole vielä uskomattoman timmi. Ennen-kuva siis.

Tästä se lähtee, kyllä mä tuonne vielä patin kasvatan!